Suomessa harjoitetaan kestävää peltoviljelyä

koskisSuomessa käytettiin 1970- ja 80-luvuilla peltojen lannoituksessa suuria määriä fosforia. Määrät saattoivat olla jopa kymmeniä kiloja yhtä peltohehtaaria kohti. Tietysti sen käytölle oli perusteita, sillä onhan fosfori erittäin tärkeä ravinne, joka takaa kasvin hyvän kasvun. Tosin fosforin täytyy olla liuenneena fosfaatiksi, jotta kasvi voi sitä käyttää.

Tällä hetkellä maataloudessa noudatetaan tiukkaa linjaa viljelyssä, mikä perustuu ympäristön huomioimiseen. Maatalouden osuudesta vesistöjen kuormittavuuteen on keskusteltu, eikä tätä aihetta täysin tunneta. Kuitenkin globaalistikin ajatellen on tärkeää huomioida ympäristöasiat jokaisella tuotannonalalla. Tässä maatalouden ympäristövastuussa on pyrkimyksenä ehkäistä niin ilmastonmuutosta kuin vesistöjen rehevöitymistäkin. Näitä maataloudelle asetettuja keinoja ovat muun muassa ravinteiden kierrättäminen, peltojen pitäminen nurmella sekä erityisesti lannanlevitysaikojen ja paikkojen säätely. Fosforin pääsyä vesistöihin yritetään estää monin tavoin.

Vaikka maatalouden ympäristöpolitiikka ja ympäristötuen ehdot saattavat joskus hämmentää ja tuntuu, että enemmän kiinnostaisi vaikka se, mihin urheiluvedonlyönnistä kertyneet casumo pisteet voisi hyödyntää, on ympäristön suojelu kuitenkin tärkeä asia.

Yhtenä merkittävänä perusteena fosforin käytön rajaamiselle on se, että maapallon fosforivarat ovat hupenemassa, eikä niitä kannata käyttää enempää kuin on tarpeen. Nähtävästi maatalouden ympäristötukijärjestelmä on osaltaan aikaansaanut voimakasta säästöä fosfori- ja typpilannoitteiden käytössä. Nimittäin 90-luvun puolivälistä saakka näiden lannoitteiden määrät ovat vähentyneet ja tänä päivänä niitä käytetään noin kolmasosa siitä, mitä niitä käytettiin huippuaikoina.

Maatalouden ympäristöä huomioivat tukijärjestelmät vaativat esimerkiksi, että pelloista otetaan maanäytteet ja karjanlannasta näytteet joka viides vuosi. Näiden perusteella tehdään lannoitukset sekä lannanlevitykset. Esimerkiksi jos peltolohkon maanäytteessä on jo ennestään kovat fosforiarvot, niin luonnollisesti se huomioidaan lannanlevitysmäärissä. Ympäristötoimenpiteet rajoittavat maatalouden lannanlevitysaikoja pelloille. Sitä saa levittää huhtikuun puolesta välistä lokakuun loppuun, mikäli maa on sula. Lantaa ei saa levittää, jos maa on routainen tai siinä on lumi- tai jääpeite. Näillä toimilla halutaan varmistaa, että valumavedet eivät pääse vesistöihin asti. Fosforihan lisää vesien rehevöitymistä, mikä taas näkyy esimerkiksi levän kasvuna sekä pahimmillaan kalojen tuhona.

Myöskin suorat valumavedet on saatu aisoihin maatalousrakentamisen avulla, jossa esimerkiksi lantalat ovat nykyään betonipohjaisia säiliöitä. Näillä ja monilla muilla tavoilla koitetaan säästää luontoa ja kierrättää käytössä oleva fosfori mahdollisimman tarkasti.